16.3.2008 /// PALMUSUNNUNTAINA

Taas on koko talvi menny ilman päiväkirjamerkintää... tai siis tänä vuonnahan ei ollu talvea ollenkaan, eikä sen vuoksi tarvinnu miettiä tota iänikuista laittaakko mamikset vai ei broblematiikkaa, jota tossa Aleksin päivänä pohdin. Se hyvä puoli tässä ilmaston lämpenemisessä on, että näillä leveysasteilla voi nykyään pyöräillä läpi vuoden ja siten taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Musiikin saralla oon alkuvuodesta lähinnä keskittynyt demoamaan pöytälaatikkoon kertyneitä biisejä, joita en halua itse levyttää, mutta jotka vois toimia jonkun muun artistin esittämänä. Aina kun on välillä ollu aikaa vetäytyä mökille studion kanssa, niin on tullu muutama hyvä idea, joita vois jopa omalla nimellä joskus esittää. Pitäis vaan päästä sinne mökille useammin, tai levyn teossa menee taas neljä vuotta.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että seuraavan levyn tuotanto tulee olemaan erittäin niukkaa. Mua on viimeaikoina puhutellu mm. kansanmusiikki ja maailmanmusiikki. Liian monesti popmusiikissa (varsinkin livenä ja myös omilla keikoilla) on liikaa suorittamista. Levysoundi yritetään toteuttaa livenä, eikä siihen juuri koskaan päästä. Itse saan nykyään suurempia musiikkielämyksiä kotisohvalla, kuin miksauskopin vieressä. Ehkä oon vaan liian vanha klubeille ja festareille, jäähallikeikoista nyt puhumattakaan (jäähallissa musiikki on bisnestä ja viihdettä, ei koskaan taidetta). Elävä musiikki on yliarvostettua, tai mä oon ollu liian monta kertaa väärässä paikassa väärään aikaan. Pitäs varmaan käydä kuuntelemassa enemmän jazzia, kansanmusaa ja klassista. Konserttisalit kutsuu. Saa nähdä miten Rufus toimii Kulttuuritalon istumakatsomosta.

26.10. /// MYSPACE TOIMII

Mun myspace -sivut postettiin jostain kumman syystä käytöstä, ennekuin olin edes ehtinyt laittaa sinne musiikkia. Tuskastuin koko juttuun niin pahasti, että päätin jo jättää koko leikin väliin, mutta nyt asiat on kuitenkin saatu setvittyä ja sivut toimii osoitteessa: www.myspace.com/aleksiojala. Tänä facebookin syksynä myspace taitaa tosin jo olla yhtä pasee kun pillifarkut ja raitapaidat ens kesänä, mut tuolta voi ainakin käydä kuuntelemassa kokonaisia biisejä. Mun on kyllä vaikea ymmärtää mikä siinä facebookissa on niin hienoa.. Mitä vanhemmaks tuun, niin sitä enemmän näköjään erokoidun. Jos haluun seurustella kavereiden kanssa, niin sit kyllä mieluusti poistun kotoa ja nään niitä ihan kasvotusten. Myspace sen sijaan on ollu monelle artistille tärkeä kanava saada musiikkiaan ihmisten kuultavaksi. Huomasin, että jostain syystä levyn kannessa, videolla ja vielä myspace -kuvassakin mulla on hattu päässä. Näyttää siltä, että heitän ns. Skorpparit, eli piilottelen kaljua.

10.10. /// ALEKSIN PÄIVÄNÄ

Viisi kuukautta on vierähtänyt sitten edellisen päiväkirjamerkinnän. Kesä meni lähinnä lomaillessa, mikä oli erittäin tervetullutta kevään rutistuksen jälkeen, mutta tuli siinä sivussa vähän musiikkia ja keikkojakin tehtyä. Takana on kaunis alkusyksy ja edessä taas kerran ne vuoden vittumaiset kuukaudet; jäistä sadetta ja viimaa. Jouluun asti kun selviää, niin voitto alkaa häämöttää. Pitäis osata kääntää talven tulo voitoksi ja antaa itselleen aikaa. Luontokin menee talveksi nukkumaan, mut luterilaisuuden riivaama suomalainen paiskii töitä pimeästä pimeään. Sit kun tiet on jo jäässä, eikä voi enää pyöräillä, niin arkiaamuisin pitää kotona tehdä paha valinta: laittaako pitkät kalsarit (jolloin ei bussipysäkillä jäädy, mut joutuu työpaikan vessassa ottaan ne pois, ettei tulis tukalan kuuma sit sisällä), vai paleleeko. Itse oon yleensä mamismiehiä, kuuleehan sen jo musastakin.

7.5. /// LEVYSTÄ JA ELÄMÄSTÄ

Ensimmäisen soololevyni “Sydämet ja nuolet” ilmestyi keväällä 2003. Neljä vuotta voi äkikseltään tuntua pitkältä ajalta tehdä yhtä levyä, mutta jos ensin sävellät viiskyt aihiota, joista valmiiksi teet parikymmentä, sitten alat miettiä oikeaa konseptia ja tuottajaa ja sit sovitat ja soitat ja laulat levyllisen biisejä ja samaan aikaan käyt koko ajan päivätöissä ja oot mukana liian monessa bändissä ja pelaat futista ja yrität tehdä lisensiaattityötä ja remonttiia, niin neljä vuottahan siihen menee. Tai siis hyvän levyn tekemiseen menee, ainakin mulla.

Sävelsin ja sanoitin levyn biisit elämäntilanteessa, jossa huomasin ekan levyn jälkeen olevani: Nuoruutta oli tullut kaiken maailman poppikonsteilla pitkitettyä ja sit kun on 30, niin tajuaa, että haluaa vaan sen perheen ja omakotitalon, mutta mistäs sellasen yhtäkkiä taiot... Panokset on kovat parisuhteessa (ei oo enää varaa hassata vuosia huonoon suhteeseen) ja tulevan vaimon pitää olla kaikin puolin ihana, vaikka itse on kaikin puolin epätäydellinen. Myös epävarmuus taloudellisesta tilanteesta ja asumisen kalleus (varsinkin pääkaupunkiseudulla) lykkäävät perheen perustamista kohtuuttomasti. Pitäis vaan osata olla onnellinen niistä pienistä tärkeistä asioista, eikä tuhlata elämäänsä juoksemalla kaiken turhan perässä. Mutta minkäs teet, kun on syntyny seitkytkolme nuhjuiseen Kekkoslovakiaan (mitähän ne naapuritkin miettii) ja sit tuntenu varhaisteininä sen nousukauden huuman, joka kuulosti italodiskolta, tuoksu ruotsinlaivalta ostetulta Kourokselta ja maistu vapaudelta.

Levyn yleistunnelma on muutamaa klassista popbiisiä lukuunottamatta surullisen rauhallinen ja yleissoundi elektroakustinen. Sanoituksissa pyrin karsimaan kielikuvia, eli sanomaan haluamani asiat mahdollisimman suoraan.

Kun tein “Rakastaa ja tulla rakastetuksi” -rallin vuonna 2003, halusin elämältäni ainakin seuraavia juttuja:
* omistusasunnon, jossa on lautalattiat
* viran
* hitin
* päästä talveksi Intiaan
* vaimon ja lapsia
* rakastaa ja tulla rakastetuksi

Näin se elämä voi muuttua. Ostin kesällä 2005 Käpylästä kaksion. Oon syksystä 2006 lähtien ollut musiikin lehtorin virassa Tapiolan lukiossa. Rakastan ja tulen rakastetuksi. Jos levyn sinkuista tulee hittejä, niin mulla on varaa viettää yks talvi Intiassa kultani kanssa.

-Aleksi